Mulle Pandan juhlapöydän konvehti on ollut aina vähän sellanen, että se annetaan jos ei keksitä mitään muuta tai ei olla edes ajateltu vaan ostetaan noita konvehteja. Aina sanotaan, että pitäis olla kiitollinen lahjasta, mutta kun tuossa lahjassa ei ole mielestäni edes mitään ajatusta mukana.
Itse en oikeastaan edes kaipaa lahjoja, mutta jotenkin juhlapöydän konvehti saa vaan vihaiseksi. En erityisesti välitä suklaasta ja tulee mieleen, että lahjan antaja olisi silläkin rahalla voinut ostaa itselleen jotain kivaa. Nyt, kun kuitenkin sain taas juhlapöydän konvehdin, ajattelin pistää sen suklaat parhausjärjestykseen. Tää oli yllättävän vaikea, nimittäin yritin syödä nää suklaat siinä järjestyksessä kuin ajattelin tykkääväni niistä huonoimmasta parhaimpaan, mutta sitten siellä välissä olikin joku parempi. Olin nimittäin ajatellut, että Zabaglione on mun lemppari, mutta yllättäen suklaatryffeli meni sen edelle ja vadelmamarmeladi
