Isänpäivänä kävimme miehen vanhempien luona syömässä lohilaatikkoa ja kakkukahveilla. Omalle isälle yritin myös soittaa, mutta jostain syystä hänen puhelimeensa ei saanut yhteyttä. Eikä saanut eilenkään kuin vasta illalla. Oli kuulemma ollut jotain ongelmia puhelimen kanssa.
Jotenkin tosi vähän muistan lapsuuden isänpäivistä mitään, kahvit taidettiin keittää ja antaa päiväkodissa tai koulussa tekemät lahjat.
Ensimmäisellä luokalla piti piirtää isästä kuva. Mun isä halusi säästää kuvan. En osaa sanoa onko kuva hällä edelleen tallessa, mutta pitkään se ainakin oli hällä seinällä. Isä myös teki kuvasta minulle paidan. Paitaa en ole tainnut koskaan pitää, mutta olen kuitenkin sen säilyttänyt.
Joskus jopa hävetti, kun isä halusi pitää kuvaa seinällä ja omasta mielestä se oli ihan kamala. Mutta ehkä isä tykkää siitä kuvasta.
Omat vanhempani asuvat melko kaukana, mutta yritän pitää usein yhteyttä. Harvemmin tulee nykyään nähtyä.Ehkä nykyään se kuva on vaan hellyyttävä, mutta joskus teini-ikäisenä se vaan nolotti ja olisin halunnut sen hävittää johonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti